Tyhmät ihmiset

Myyräni tässä vaan kaivaa tunnelia

Olin tänään Hokun kanssa kentällä tarkoituksena harjotella pari kertaa noutoa. Mutta mitä vielä, hemmetti. Ei olla nyt pitkään aikaan sitä harjoteltu. Hoku kanto ennen kapulan oikeen nätisti mulle takaisin, tuli jo välillä perusasentoonkin kapulan kanssa. Mutta mitä nyt? Se ei edes suostunu ottamaan koko kapulaa suuhunsa. Kovasti yritin kannustaa, pyytää hakemaan, tuomaan lelun yms. Ei, ei se vaan tuonut sitä. Kokeilin muilla esineillä/tavaroilla. Kaikki muut tuli takaisin oikeen vauhdilla - niin kepit, pallot, motivointipatukat, roskat, lapaset... Kapula ei. No parin yrityksen jälkeen ei edes viitsitty enään yrittää ettei nouto ala tuntumaan Hokusta miltään "pakkopullalta." Ehkä tää on vaan joku ohimenevä juttu ja muutaman päivän päästä se tuo jo nätisti kapulankin. Eiköhän.

Tavattiin tänään myös yksi bc:n omistaja jonka kanssa ollaan nähty muutaman kerran. Viimeksi sillon, kun Hoku oli n. 4kk eli noin 4kk sitten. Sillon Hoku oli hiukan pidättyväinen leikkimään sen villin bc:n kanssa eikä Hoku heti rynnänny moikkaamaan sen omistajaa. Tänään tosiaan Hoku oli TÄYSIN erilainen. Se nainen huusi muutaman metrin päästä Hokun nimeä ja Hoku lähti ihan junana kiskomaan sitä naista kohti iloisesti piipaten. No kohdalla nainen meni kyykkyyn - Hoku hyppäsi suoraan sen naisen syliin. Se nainen anto Hokun nuolla hiukan kasvojaan ja silitteli Hokua siinä. Sen jälkeen käveltiin yhdessä pieni matka pellolle jossa koirat sai juosta vapaana. Hoku veti ihan täysillä vailla minkäänlaista pidättyneisyyttä. Välillä tuntu, että Hoku oli se hullumpi osapuoli ja saa katsoa ettei se liikaa ahdistele toista.
Mahtava reipas peepieni!

Sitten yksi ei niin mukava asia.

Argh! Kyllä - miksi juuri nyt? Juuri nyt, kun mulla ei ole aikaa, mahdollisuutta eikä edes halua ottaa nyt mitään uutta koiraa Hokun ollessa noin nuori.


Yksi tuttu kasvattaja soitti. Kyseli ensin miten meillä on Hokun kanssa menny. Kerroin, että tosi hyvin on menny kaikinpuolin. No se sano, että sittenhän mulla ja meidän perheellä olisikin ehkä hiukan ylimääräistä aikaa. Jo sillon arvasin, että nyt se tarjoaa jotain pentua. Ei kuitenkaan, ei pentua. 3v keeshond uros, joka on kaltoinkohdeltu ja yleisesti huonosti hoidettu.


Kasvattaja oli saanut soiton kaukaa. Soittaja oli kysynyt onko kyseisen kasvattajan pentu myyty joskus sinne päin ja olihan se sinne myyty. Nainen kerto koiran olevan hirveässä kunnossa, ettei se käy ulkona lähes ikinä ja kertoi koiran olevan aina ulkona. No kasvattaja soitti samantien sille kasvattinsa omistajalle ja kysyi voisiko hän tulla vierailulle kerta hän oli menossa muutenkin siitä ohi. Tää koiran omistaja oli samantien tyrmänny ehdotukset - ei nyt voi tulla vieraita, on kiireitä, töitä paljon jne. No kasvattaja kysyi voisiko hän tulla parin viikon päästä. Sillon koiran omistaja oli jo lähes huutaen kuulemma todennu: " MEILLÄ ON NYT KIIRE ELI EI KÄY. " Aika hämärää? Eiköhän jokaiselta löydy edes pieni hetki nopealle vierailulle. Edes sille, että kasvattaja tulee pihalle, käy katsomassa nopeasti kasvattiaan ja jatkaa matkaa. Se ei kuitenkaan käyny.


En tiedä mitä tarkkaanottaen sitten oli tapahtunu, mutta tää kasvattaja ei todellakaan jättäny asiaa siihen. Onneksi. Se ei tahdo yhdenkään kasvattinsa olevan huonossa kodissa joten tääkin asia piti tarkistaa. Aikaa siinä kai oli kulunu ja lopulta jollain ihmeen konstilla kasvattaja oli saanut mahdollisuuden mennä katsomaan sinne.


Paikanpäällä tilanne vasta selvisi. Koira makasi tarhassa ja kasvattaja oli sinne menny. Koiran turkki oli täysin huopaantunu. Sillä oli kasvattajan sanojen mukaan parin karvanlähdön pohjavillat huopaantuneena. Kynnet ihan järkyttävän pitkinä.


Koira oli ollut ihan järkyttävän arka. Siinä vaiheessa kasvattaja sanoi olleen varma ettei asia jää siihen jos se hänestä on kiinni. No suuri yllätys - nainen oli samantien sanonut, että viekää koira vaan mukananne. Ei hän sitä enään tahdo. Nainen oli samantien pyynnöstä hakenu kaikki koiran paperit sisältä joista selvisi ettei sillä ollut rokotukset todellakaan ajantasalla.


Kasvattaja kerto, että hän oli ensin surullisena samalla itkien leikannut koko yön kotiin päästyään sen koiran huopapaakkuja irti. Koneella leikkaaminen ei tullut kuulemma edes kyseeseenkään sillä hän pelkäsi koiran saavan sydänkohtauksen. Niin paljon koira oli leikkurin ääntä pelännyt vaikkei se ollut kova. Lisäksi hän oli leikannut koiran kynnet, puhdistanut likaiset korvat ja silmät.


Hän kertoi koko sen yön hokeeneen vain itselleen miten hän voi olla ollut niin tyhmä ja sokea. Eikö hän todellakaan ollut nähnyt koiran ottajassa mitään erikoista, pienintä hälytysmerkkiä mikä enteilisi tälläistä. Hän sanoi aina olevansa tarkka, haluavansa tavata pennun ottajan etukäteen, jutella koiran hoidosta jne. Silti hän ei ollut tämän kohdalla osannut arvata mitään.


Seuraavana päivänä suuntana oli eläinlääkäri. Perusteellinen koiran kunnon tarkistus ja rokotteiden laittaminen ajantasalle.


Koira oli kuulemma seuraavat kaksi päivää istunut paikallaan. Tarpeilleen sen oli saanut kantaa ja niiden teossa oli menny kauan. Ruoka sille ei ollut maistunut.


No sitten koira oli alkanut kävelemään hieman ympäriinsä. Kierrellyt asuntoa seinien vierustoja pitkin. Vihdoinkin se tuli ruokakupille hieman haistelemaan kasvattajan ollessa vieressä. Hän kertoi täysin tajuamatta nostaneensa kättä vain siirtääkseen hiuksia tai muuta koiralle täysin harmitonta. Koira oli samantien lysähtänyt maahan ja pissannut alleen. Se pelkäsi niin paljon. Se siitä ruokailusta, kuppiin se ei sillä kerralla koskenut. Voi vaan kauhulla kuvitella mitä se koira on kokenut jos pelkkä kädennosto sai sen pissaamaan alleen...


Illalla se tuli uudelleen kupille. Maistanut hieman ruokaansa. Kasvattaja kertoi vieneensä koiran kupin kylpyhuoneeseen ja kertoi menneensä itsekkin istumaan sinne. Silloin koira oli syönyt kuppinsa tyhjäksi. Avara keittiö loi sille koiralla varmaan niin kovat paineet ettei se edes pystynyt syömään.


Nyt koira on ollut kasvattajalla noin kuukauden. Kertoi koiran jo olevan paljon paremmassa kunnossa. Se suostuu itse lähtemään ulos, syö muiden lähellä, sietää rapsutuksia ja sen olemus on täysin muuttunu. Sano, että koira ei ole ikinä edes yrittänyt purra edes silloin, kun se on luullut olevansa uhattuna. Kasvattaja ei pysty itse sitä pitämään kerta hänellä koiramäärä on jo täynnä. Sano, että haluaa tämän koiran menevän kotiin jonka hän hyvin tuntee. Siksi, että koira varmasti saa olla rakastettu perheenjäsen ja jossa sitä ymmärretään ettei se vaan joudu kiertoon. Lisäksi hän haluaisi sen mahdollisimman lähelle jos koiran kunnossa tai luonteessa ilmenee jotain. Sano maksavansa kaikki tästä aiheutuvat mahdolliset kulut - niin eläinlääkäri- kuin mahdolliset koulutuskulutkin.

Ei silti. Vaikka toisaaltaan tahtoisin sen koiran ottaa en sitä tee...

Pistää vaan miettimään miksi ihmiset on tuollaisia. MIKSI? Miksei kasvattajaan voinut ottaa heti yhteyttä, kun omistaja tajusi ettei koiranhoito kiinnosta. Sitten lopulta luopui samantien koirasta. Miksei aikaisemmin? Miksi pilata mahtava koira? En vaan ymmärrä. Pistää vihaksi näin lievästi sanottuna...