lauantai 17. maaliskuuta 2012

Ihanat pikkulapset

Hohhoijaa. Mä ihan oikeasti niin rakastan tämän kunnan pikkulapsia... Niillä on joku ihan käsittämätön halu tulla aina pilaamaan meidän treenit kentällä. Toi läheinen kenttä on varmaan 50m pitkä ja 30m leveä. Oon itse aina siellä toisessa päässä kauempana tiestä välillä treenaamassa.

No olin tänään Hopsun kanssa siinä pikkualueella. Eiköhän samantien sitä tietä pitkin juossu 3 pikkulasta. Niillä on varmaan joku tutkakatse - " NYT SE ON SIELLÄ TAAS! " Ja kyllä, taas ne tuli siihen parin metrin päähän LEIKKIMÄÄN HIPPAA! Kyllä. Argh, nään kohta punasta nähdessäni sen lapsilauman.
Tiedän kyllä, että joo yleinen alue ja jokainen saa sille kentälle tulla. Ärsyttää vaan suunnattomasti, että miksei
ne voi mennä sinne kentän toiseen päähän? Miksi pitää tunkea siihen parin metrin päähän ja sitten vilkuilla meitä kokoajan. Tulee vaan olo, että ne tekee sen kiusallaan. Niiden toiminta ei muutenkaan oo kovin mahtavaa ollu ennenkään.

Viime vuonna joskus marraskuussa(?) olin Hokun kanssa kentällä. Ne tuli pyöräilemään ja pelleilemään meidän ympärille ihan kiusallaan. Yksi niistä sano kovaan ääneen jotenki: " Pyöräillään tässä niin toi koira ei pysty keskittymään! " En muista tarkkaan enään, mutta jotenkin noin... Sitten pian ne haki jonkun niiden koiran ja tuli sen kanssa sinne kentälle. Se koira veti sen tytön kumoon siihen kentälle. Sillon mulla meni jo totaalisesti hermot ja keräsin kamani ja lähdin poispäin ja yksi niistä huusi vielä perään jotain, että pysähtyisin ku niiden koira haluu moikata. Arrrr.

No yritin uudelleen äsken. Menin taas Hopsun kanssa sinne kentälle. Jes - ketään ei näkyny. Eiköhän menny joku 10 min, kun ne lapset taas ryntäsi sieltä! Oikeesti.. En tiedä asuuko ne jossain tässä lähellä, että ne kuulee aina, kun oon siellä. Nyt niillä oli jalkapallo ja ne alko syöttelemään toisilleen siinä parin metrin päässä. Ihan tosi... Teki mieli sanoa niille, että tässä on yli viisikymmentä metriä tätä kenttää joten täytyykö tunkea siihen ihan viereen. Pidin kuitenkin suuni kiinni ja lähdin hetken päästä kotiin.

Toisaaltaan hyvä siinä suhteessa, että saadaan häiriötreeniä. En kuitenkaan kaipaisi sitä ihan jokaisella kerralla, kun jotain oon tekemässä...

Yksi toinen asia mikä ihmetyttää on se, että Hopsun kasvattaja ei vastaa mulle mitään. Kohta kaksi viikkoa sitten laitoin sille sen viestin eikä mitään vastausta. Jos oikein osasin katsoa on se foorumilla käynyt, mutta ei vastaa mun viestiin.

Turhauttaa vaan pirusti, kun kysyin siltä paljon asioita Hopsun sukuun liittyen jne eikä mitään vastausta. Kyllä se ennen parin päivän sisällä on vastannu. Joo ei pidä vielä tehdä mitään johtopäätöksiä varsinkin kun asia ei ole mikään kiireellinen. En vaan tajua miksei se voi vastata jos on nähnyt mun viestin. Sanoin kyselleeni niitä asioita sen takia, että epilepsia on usein perinnöllinen. Painotin kuitenki etten tahdo mitenkään syyllistää sitä mistään. En sitten tiedä saiko se mun viestistä silti negatiivisen kuvan... Ehkäpä laitan toisen viestin pian.

Nyt kuitenkin tie vie hallille Hokun kanssa.

1 kommentti:

  1. Onko ne lapset poikia vai tyttöjä? Jaksaiskohan sun isä tai joku muu auktoriteetti ilman koiria tulla sinne jokskuks kerraks ihan vaan vaikka sanomaan niille penskoille? Koska periaatteessahan niihin ei kantsi ottaa mitään kontaktia, innostuvat vaan. Mutta näyttää kans olevan aika sitkeitä tyyppejä, tosi ärsyttävää tommonen, jos tilaakin kerran olis.

    Jos pistit kasvattajalle pitkänkin viestin, niin voi olla, että sellaiseen vastaamiseen menee aikaa, varsinkin kun asia on sellainen herkkä. Ei sillä, kyllä mun mielestä kasvattajan kuuluisi tuollaisesta haluta saada tietää ja olla huolissaan Hopsusta ja pystyä keskustelemaan. Jos tosiaan kokeilisit sitä uutta, ehkä vähänlyhyempää viestiä tai soittamista? Toivottavasti saat häneen yhteyden!

    Hauskaa reeniä, vaikka oottekin varmaan kotona jo tai ainakin kohtapuolin :)

    VastaaPoista