Talvi - Tammi-Maaliskuu
Hopsu alko kuuntelemaan paremmin. Sillä oli pari kuukautta joku ihme kausi, että mikään mitä sanoin ei kiinnostanu, se ei keskittyny kouluttaessa kunnolla ja kerran se teki sellasen tempun, että se näki pihan viereisellä pellolla jäniksen ja lähti rakettina sen perään. Ennen sitä Hopsu ei ikinä lähteny riistan tms perään. Ei ikinä. Ihan sama vaikka vieressä olisi ollut millanen sirkus se kuunteli kyllä. Tästä n. 2km päässä menee tie jossa kulkee vähän enemmän autoja ja se jänis juoksi suoraan sitä tietä kohti ja Hopsu meni rakettina perässä. Kello taisi olla jotain neljän paikkeilla kerta siinä tiellä kulki entistä enemmän autoja. Näin jo silmissäni ettei se jänis vaihda suuntaa ja juoksee Hopsu perässään tielle. Mä yritin juosta perässä ja huusin Hopsulle kaikenmaailman käskyjä. Hopsu rakastaa nameja ja yritin huutaa sille täyttä kurkkua, että se tulisi hakemaan namin. Ei mitään - se juoksi katsomatta taakseen ja oli jo melko lähellä sitä tietä. Onnekseni vähän ennen sitä tietä se jänis vaihto suuntaa ja juoksi metsään. Ilmeisesti Hopsu kadotti sen nimittäin hetken päästä se juoksi metsästä kotiin päin. Se pysähty mun eteen ihan ku odottaen namiaan jota olin sitä pyytäny hakemaan. Olin ihan älyttömän helpottunu ja varmuudenvuoksi kannoin sen kotiin ettei se saa päähänsä lähteä takaisin. No tosiaan tammikuussa sama vanha Hopsu oli palannu ja se kuunteli täydellisesti. Ei lähteny enään jäniksenkään perään sellasen nähdessään.
Olin onnellinen. No me alettiin enemmän harjottelemaan koirahiihtoa. Yksi tuttava, joka sitä on kauan harrastanut tuli opettamaan sitä meille. Hopsu oppi käskyt hetkessä ja se selvästi nautti hiihtolenkeistä. Se meinasi aina seota nähdessään vetovaljaat. Me oltiin vihdoinkin löydetty harrastus josta Hopsukin selvästi nautti.
Kevät - Huhti-Toukokuu
Me alettiin hiomaan tokoa. Jotkut jutut oli unohtunu talven jäljiltä. Saatiin paikka tokokurssilta jossa me saatiin liikkeet melko hyvään kuntoon. Käytiin myös näyttelykurssilla, koska Hopsu oli kehittänyt itselleen jonkun mystisen pelon tuomareita kohtaan vaikkei se muuten ole yhtään arka. Kehitys oli melko nopeaa siinäkin. Käytiin myös monissa mätsäreissä, että kehäkäytös tulisi vielä varmemmaksi. Uskaltauduin ilmottautumaan meidän ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn. Pori KV. Se olisi vasta heinäkuussa joten meillä olisi vielä aikaa harjoitella. Käytiin myös meidän ensimmäisissä möllitoko kilpailuissa. En olekkaan niistä muistanut koskaan mainita. Ne ei mennyt mitenkään kiitettävästi ja itse sähläsin parissa liikkeessä. En muista sijoitustamme, mutta ei me nyt mihinkään viiden kärkeen päästy vaikkei se todellakaan edes ollut tarkoitusena. Meidän piti saada varmuutta viralliseen kokeeseen. Ilmojen lämmetessä Hopsun iho-ongelmat palasivat yhtäkkisesti. Sen mahan alle tuli hot spot, hännän talirauhanen tulehtu ja lisäksi sille tuli paha hiiva. Hot spot saatiin paranemaan lääkkeillä, mutta se palasi takaisin lievempänä. Se saatiin pidettyä kurissa puhdistamisella ja sillä, että pidin tulehtuneet kohdat aina kuivana. Talirauhanenkin saatiin lopulta parantumaan. Hiiva olikin sitkeämpi vaiva. Melko pian tajusin, että Hopsu oli selvässä hiivakierteessä. Sen parannuttua esimerkiksi huulista siirty se tassuihin. Tassuista taas huuliin. Huulista alapäähän ja niin edelleen. Sitä lääkittiin moneen kertaan ja aina se palasi. Lopulta se saatiin kuriin. 4.5 lähetin ensimmäisen pentukyselyn Mimosan-kasvattajalle.
Kesä - Kesä-Elokuu
Hopsu ei selvästi nauttinu kesästä yhtään. Sen olo oli melko tukala turkin takia. Meinasin jatkuvasti leikata sen pois, mutta en sitä lopulta tehnyt. Me käytiin aina vasta illalla ilman viilennyttyä lenkillä ja treenaamassa. Jos me vähänkään enemmän liikuttiin päivällä oli Hopsun ilme aina tämä
Kesä vietettiin siis rauhallisissa tunnelmissa hiukan harjoitellen tokoa ja mejää. Agility jäi kesällä lähes kokonaan pois, koska se olisi ollut silkkaa Hopsun kiduttamista eikä se olisi siitä yhtään nauttinut. Heinäkuussa koitti meidän ensimmäinen näyttelypäivä. Lähdin sinne hyvillä fiiliksillä, koska me oltiin kyllä harjoteltu ja uskoin sen sujuvan hyvin. Mutta miten kävi kehässä? Hopsu pelkäsi tuomaria taas. Ei niin paljon kuitenkaan, kun ennen. Se yritti pakittaa, kun tuomari katsoi hampaita joten jouduin ne itse näyttämään. Muuten tuomari sai rakenteen tunnusteltua ihan hyvin ja Hopsu liikku tosi hyvin. Tuloksena me saatiin AVO-EH hyvällä arvostelulla. Olin siihen ihan hirmu tyytyväinen, koska tuomari olisi voinu heti EVAn meille lykätä.
No mulle kuitenkin valkeni se tosiasia, että Hopsun kehäkäyttäytyminen oli edelleen epävarmaa. Niin me alettiin taas harjoittelemaan sitä enemmän ja kesän lopulla Hopsu käyttäyty aina tosi hyvin eikä pelännyt tuomaria enään yhtään.
 |
| Kupittaan Mätsäreistä |
 |
| " Mitä toi oikeen tekee? O.o " |
Hoku kanto ensimmäisenä päivänä jo terhakkaasti maassa ollutta kahvikuppia ja leikki innoissaan Hopsun kanssa.
Syksy Syys-Lokakuu
Mitään suurempaa ei tapahtunut. Hopsun kanssa treenaaminen jatku ja samoin Hokun kanssa alettiin harjottelemaan ensimmäisiä asioita. Molemmilla meni tosi hyvin kaikki. Oli myös Hokun ensimmäiset mätsärit joissa meitä haastateltiin Show Hau ohjelmaan, jossa muuten olinkin. Hokua ei vaan valitettavasti näytetty, mutta mua sen edestä ihan liikaa. Hopsun palanneet iho-ongelmat alko taas parantumaan. Hopsu barffille. Hoku pentukurssilla.
Talvi Marras- Joulukuu
Hopsun kanssa taas viime talven jäljiltä koirahiihdon kokeilu. Ei menny putkeen. Lunta ei tullut kuitenkaan enään ollenkaan joten ei päästy kokeilemaan lisää. Toivottavasti tulisi vielä tammi-helmikuussa.
Pientä harjoittelemista kummankin koiran kanssa. Molemmat eteni hienosti. Uusivuosi suju Hokulta mainiosti - Hopsu pelkäsi taas. Muuten samaa mitä ennenkin eli koirien kanssa leikkimistä ja ulkoilua.
Yleisesti sanottuna mulle jäi tästä vuodesta tosi hyvä fiilis. Tutustuin itse mahtaviin ihmisiin, lisänä Lontoon-matka kavereiden kanssa oli mahtava. Tästä vuodesta jäi todella paljon hyviä muistoja. Toivottavasti vuodesta 2012 tulee yhtä onnistunut. Tästä on tosi hyvä jatkaa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti