Sain eilen yhden kaverin tekemään Hopsulle jäljen. Hyvää vaihtelua sille, että teen sen aina itse. Jälki oli sports trackerin mukaan 920m. Sisälsi kaksi kulmaa, kaksi makuuta ja yhden ojanylityksen. Maasto oli melko vaihtelevaa - alkuun metsässä sitten pikkupätkä pellolla ja loppumatka hakkuualueella. Maassa oli jossain paikoin lunta ja me ei olla oikeastaan lumisessa maassa harjoiteltu yhtään. Suurin osa metsässäkin oli kuitenkin lähes täysin lumetonta. Liikkeellelähtö oli tosi hyvä ja Hopsu piti kokoajan yllä pientä vetämistä eli ei ainakaan yhtään hidastellu. Lumelle tullessa se alko tekemään pientä siksakkia ja kulmassa se vähän kaarteli, mutta löysi kyllä itse oikean suunnan. Makuut merkkasi hyvin. Jospa me mentäisi jo tänävuonna kokeeseen kerta sujuu jo ihan kiitettävästi ja ollaan saatu jäljen pituuskin jo tosi hyvän mittaseksi.
Hokun kanssa vahvistettiin tänään hiukan seuraamista ja perusasentoa.
Olin tosi yllättyny, kun tokon ohjaaja otti muhun eilen yhteyttä ja kyseli sitä, että olenko huomannut tokon vakiryhmän alkamispäivän. Kysy olenko miettinyt tulenko mukaan ja sanoi toivovansa, että me tullaan Hokun kanssa. Kyllähän me sinne mennään. Eihän siellä joka kerta ole pakko käydä ja kerta paikkaa tarjotaan niin mikäs siinä.
Hoku on muuten alkanu keräämään yhtäkkiä massaa. Voisko olla, että sen korkeuskasvu loppuu ja nyt se alkaa keräämään massaa. Painoa oli tämänpäiväsen punnituksen mukaan n. 17kg ja korkeutta on n. 49cm. Aika kauan nimittäin paino pysy siinä n. 16 kilossa ja nyt ihan yhtäkkiä toi kilo tullu jostain vaikka ruokintaa en ole mitenkään muuttanu. Ihan kivan korkunen toi otus kyllä on.
Hokulla on myös taas uusi tapa. Se hyppää aamulla sänkyä vasten ja alkaa nuolemaan kasvoja ja ellen kiinnitä siihen se jää istumaan siihen viereen ja heti, kun liikahdan vähänkin alkaa taas järkyttävä nuoleminen...
Pesin Hokun muuten tässä eilen vai oliko se pari päivää sitten no, mutta kuitenkin. Se käyttäyty tosi hyvin. Ensin, kun laitoin suihkun päälle se yritti juoda siitä. Sitten, kun kastelin koiraa seiso se koko pesun ajan kiltisti paikallaan. Helppo pestävä, kun seiso vaan paikallaan ja pysty itse sen helposti vaan kastelemaan. Sitten koiranshamppoota hiukan turkkiin ja odotti paikallaan senkin ajan, että pidin sitä turkissa hetken. Tuntu tosi helpolta, kun on tottunu Hopsuun joka ei kauheesti tykkää vedestä vaan sen pesun jäljiltä koko suihkuhuone on kattoa myöten märkä ja itse myös. No mutta Hokusta tuli tosi kivan tuntunen sen pesun jälkeen. Se saatto olla tosi likanen, koska huomasin yhden melko uuden pannan olevan jo likanen sisäpuolelta.
Löysin tälläsen tekstin yhdeltä sivulta. En tiedä kenen tekemä se alunperin on, mutta ei mun ainakaan.
Voi, kun kaikki tajuaisi noi asiat. Mulla on ihan liikaa huonoja kokemuksia siitä miten ihmiset kohtelee niiden koiria. Esimerkiksi melko lähellä olevan talon koira on luultavasti ympäri vuoden yksin ulkona. Sillä ei ole tarhaa, mutta se pysyykin ihan hyvin pihalla. Se on lähes 10 vuotta, puolikuuro ja ihan kamalassa kunnossa. Sen karva on ihan likanen ja harjaamaton. Kerran oon nähny sen turkin siistissä kunnossa... Sen kanssa ei käydä lähes koskaan lenkillä, koska sen omistajat on melkein aina töissä. Siellä se makaa kurassa ja haukkuu. Haukkuu, haukkuu ja haukkuu. Tiedän kyllä, että sen omistajat välittää siitä koirasta. Silti hei - c'mon se koira on rotuisekseen ihan hirveen vanha eikä edes ulkokoirarotu. Ja ehkä se pärjää pihalla, mutta voisi sitä silti hoitaa.
Toinen on sellanen, että olin n. 3v sitten Hopsun ja yhden mun entisen kaverin ja sen koiran kanssa lenkillä. Tää sen koira ei yhtään vetäny tai mitään. Käyttäyty pikemminkin tosi nätisti. Se oli uros ja haisteli välillä Hopsua tosi innostuneena. Mitä tämä tyttö tekee? Ottaa maasta melko ison kiven ja heittää sillä sen koiraa päin kovalla voimalla, ottaa sen koiraa niskasta täysillä kiinni ja nostaa puolittain ilmaan ja huutaa pää punasena. Miksi? Siksi, että sen koira haisteli ihan nätisti Hopsua. Loppumatkan tämä tyttö hokikin " Hemmetti mä vihaan tätä koiraa, kun se ei osaa käyttäytyä. Haluun uuden koiran. " Katoin oikeesti lähes suu auki koko toimitusta ja en saanut sanaa suustani. Sillä koiralla on aina kuonopanta vaikkei se vedä ikinä ja siitä ei ole kenellekkään mitään vaaraa. Hopsu on koetellu nuorempana mun hermoja oikeen kunnolla ja ollu melko kovapää - se on roikkunu lahkeissa, vetäny, haukkunu vastaantulijoille, sitä piti käskeä tekemään asiat moneen kertaan, se saatto pentuna kadottaa korvansa ja pistää menemään pihalla jne. Silti mulle ei ole ikinä - ei IKINÄ tullu mieleen, että löisin tai satuttaisin sitä. Jos se joskus ärsytti ihan suunnattomasti niin sitten pysähdyttiin johonkin ja pidettiin pieni hengähdystauko ja jatkettiin matkaa. Ei menny kauaa, kun Hopsu käveli aina naru löysällä ja käyttäyty muutenkin oikeen hyvin. Oon sitä mieltä, että jos täytyy turvautua tollasten mitättömien "ongelmien" takia satuttamaan koiraansa niin ollaan aika pahasti metsässä. Mun mielestä pitäisi vähän osata nähdä vaivaa asioiden eteen eikä aina pyrkiä helpomman kautta mikäli joku koiran satuttamista pitää helppona keinona. Enkä muutenkaan hyväksy yhtään sitä, että joku satuttaa koiraansa. No jätän nyt tästä asiasta vaahtoomisen tähän, koska muuten en löydä loppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti