Tänään valmennuksessa oli treenattavana taas pakkovalssia, merkkaavaa vekkiä, sylkkäriä ja leijeröintiä kepeillä. Olin itse taas ensimmäisellä yrityksellä ihan jäässä, en siis jäässäjäässä vaan en saanut itseäni taaskaan kunnolla liikkeelle. Jäin ihan liikaa ihmettelemään taas Hokun menoa ja olin ihan myöhässä jatkuvasti josta ei sitten tullut mitään. Sain mä lopulta meidän menon toimimaan ihan hyvin.
Koutsi aina meidän menoa avatessaan puhuu siitä, että kohdissa jotka voi tehdä lukuisilla eri tavoilla niin sellainen kohta kannattaisi tehdä näin ja näin, että se auttaa sitten siellä kolmosissa joissa ootte pian.
Jäin sitten tänään kotimatkalla autossa pohtimaan sitä, että hei se on oikeasti yhtä vaille. Me ollaan kohta kolmosissa. Me ollaan kohta agilityn korkeimmassa luokassa. Se on jotenkin aika... pelottavaa. Jotenkin vaan pidän kaikkia kolmosia niin huipputaitavina ja mä en osaa nähdä itseäni siellä joukossa. Hoku nyt sopii kolmosiin. Se nyt on niin hieno ja taitava. Kaikki kolmosten ohjaajat vaan on niin taitavia ja kokeneita ohjaajia ja mä nyt vaan olen tällänen... aloittelija. Toisaaltaan kaikki ne huippuohjaajatkin on joskus nousseet ensimmäisen koiransa kanssa sinne kolmosiin.
Ei mulla kai muuta. Tälläistä hölmöä pohtimista taas vähän. Pohdin myös tällä hetkellä sitä, että siirtäisinkö Niilonkin kokonaan raa'alle. Tällä hetkellä Niilo syö taste of the wildin nappulaa + raakaa. Hoku on pelkällä raa'alla.
Paljon kaikkea pohdittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti