44

Olin tänään taas juoksuttamassa koiria metsässä. Ja kyllähän ne myös juoksi! Eilen oli ihan kamala ilma eli sato ihan kaatamalla ja tuuli ihan hirvittävästi. Hopsu ei nauti hirveästi sellaisella ilmalla ulkoilusta joten sen kohdalla eilinen liikunta jäi vähän vähemmälle. Se korvasi kuitenkin vajeen tänään juoksemalla ihan päättömästi ympäriinsä. Käveltiin metsän ja yhden pellon poikki läheisille hiekkamontuille jossa koirat leikki yhdessä. Kantoivat valtavaa keppiä yhdessä.

Myöhemmin käytiin sitten vielä pienellä hihnalenkillä ja vastaan tuli n. 8v tyttö. Se siihen pysähty ihastelemaan Hopsua & Hokua ja tässä muutama kyseisen tytön toteamus.

" Toi musta kuulee paremmin. Oon ihan varma, että se tottelee paremmin. Tolla harmaalla on kerta niin paljon karvaa korvissa! Ei se voi kuulla mitään eikä se kuule kun sä käsket sitä tekemään jotain. " 

" Toi harmaa on ihan nalle. Sellanen harmaakarhu. Tollanen olis kiva unilelu. "

Sitten se selitti, että Hopsun pitäisi laihtua paljon. No tottakai se näyttää tosi paksulta ton uuden talviturkin takia. Yritin selittää sille, että Hopsulla on vaan paksu karva. Se vaan totesi: " Niin luulet, että sen karvat peittää sen paksuuden. "

En nyt muista tarkkaan mitä kaikkea se mulle selitti, mutta ainakin sain nauraa niille jutuille. Hoku oli ihan innoissaan ja yritti kokoajan kiivetä sen tytön syliin. Se tyttö pyysi päästä mukaan, kun menen seuraavan kerran koirien kanssa ulkoilemaan metsään. Enhän mä viitsinyt kieltäytyä, kun toinen niin kiltisti pyysi. Tottuu Hoku ainakin lapsiinkin.

Hoku on myös keksinyt jonkun sen mielestä niiiiin kivan uuden leikin. Se kantaa yksitellen yleensä noin kymmenen kenkää keskelle olohuonetta. Sitten se tulee ihan ylpeenä näyttämään mulle sen aarteita. No onneksi ei ainakaan vielä ole saanu päähänsä rikkoa niitä enempää, kun sen yhden.

Ollaan nyt myös totutettu yhä enemmän Hokua kynsienleikkuuseen. Se sai tehtyä siitä itselleen ihan hirveen ongelman ja välillä se esitti jo niin loukattua jos koskinkin sen tassuun. Kertaakaan en ole leikannu verisuoneen joten en ymmärrä miksi siitä yhtäkkiä on tullu tollanen. No tosiaan nyt ollaan joka päivä tehty harjoituksia. Leikataan päivittäin joka kynnestä ihan milli-pari pois ja välillä vaan otan tassun käteen ja oon leikkaavinani sen kynsiä. Nyt on tullu tosi paljon edistystä eikä se enään huuda, kun kuoleva. Makaa myös jo tosi hyvin paikallaan.

" Heiiii, älä kuvaa enään! "

Loppuun kuva Hopsusta metsälenkin jälkeen, joka kertoo siitä miten paljon se juoksi. Se nukku
                                                                lähes istualtaan.